Mummon poika on täällä.

Poika on asunut pitkään ulkomailla ja asuu edelleenkin. Nyt poika on käymässä. Mummo on onnellinen kun oma poika on tullut kylään. Mummo tsemppaa. Mummo pinnistää kaikki voimansa, jotta jaksaa olla reipas koko vierailun. Mummo käy pojan kanssa kävelyllä, ravintolassa syömässä ja viettää nimipäiviä muuton takia myllerretyssä kodissa. Mummo käy papereita läpi ja hymyilee. Mummo ei voivottele ihan niin paljoa kuin yleensä. Kyllä Mummo vähän silti voivottelee, mutta hymyssä suin.

Mummon pää on ihan pyörällä. Voimat alkavat olla lopussa. Viime viikot on käyty tavaroita läpi, revitty kaikki kaapit ja laatikot auki ja levitetty tavaroita pitkin kotia. Mummo ei enää tiedä missä kaikki on. Nyt Mummolla on vielä poika kylässä ja pää jo aivan pökerryksissä kaikesta. Mutta poika ei hidasta. Poika ei pysähdy miettimään, miltä Mummosta tuntuu.

Pojan tulo on aina kuin pieni pyörremyrsky. Joka kesä poika tulee lomalle ulkomailta. Kun olemme mökillä Mummon kanssa, olleet ehkä jo monta viikkoa, elo on seesteistä ja rauhallista, nautimme auringosta ja olemme hitaita. Sitten tulee poika. Pojan mukana tulevat pojan lapset ja lapsenlapset ja koirat. Koko suku. Se on mukavaa. Me saunomme, istumme ja juomme punaviiniä. Juttelemme niitä näitä ja olemme sukua. Mutta kun saunomiset on saunottu ja poika pakannut perheensä ja jatkanut matkaansa, Mummo nukkuu. Aina seuraavana aamuna Mummo nukkuu tavallista pitempään. Välillä jo niin, että ehdin pysähtyä.

Nyt pyöreemyrskypoika on täällä, Mummo jo valmiiksi väsynyt ja muutto vasta tulossa. Miten Mummo jaksaa? Toivottavasti Mummo saa pojasta voimaa. Poika on harvinaista herkkua josta saa harvoin nauttia. Siksi Mummo yrittää jaksaa. Kun poika on mennyt ja tytär jäänyt, Mummon ei enää tarvitse esittää urheaa ja reipasta. Mummo tekee pojalle mieliksi, ei halua riitaa, ei huolestuttaa poikaa, kun muutenkin nähdään niin harvoin. Poika on se poika, joka on aina ollut – pyörremyrsky, ei yritä rauhoittua edes nyt kun Mummo on aivan uuvuksissa.