-Miten sinä olet noin ruskea? Ethän sinä ole ollut missään. Vai oletko?, Mummo kysyy.

-Olen istunut pari hetkeä parvekkeella.

-No olethan sä nyt enemmän kun pari hetkeä istunut, että oot noin ruskettunut.

-Ei, kyllä mä ihan vaan muutaman hetken olen siellä istunut.

Näen kuinka Mummon katse osuu mahanseutuuni.

-Mä olen Mummo sulta perinyt pömppävatsan ja sen, että rusketun helposti.

-Jotain hyvää ja jotain huonoa, osallistuu äitini keskusteluun ja naurahtaa. Hän on perinyt ne ihan samat asiat.

-Ja hauskan ulkonäön olet kanssa perinyt minulta, jatkaa Mummo ja halaa minua.

Me kolme. Me olemme aina olleet niin tiivis kolmikko. Vähän sääliksi käy veljeäni, joka on joutunut elämään meidän kolmen naisen kanssa. Mummo ei asunut meillä, mutta oli kyllä hyvin tiivis osa lapsuuttani. Äitini oli yksinhuoltaja.

Me kolme. Kaikilla pömppämaha, hoikat jalat ja kapeat nilkat (Mummolla meistä kapeimmat). Meillä on soikeat lapsekkaat kasvot, rusketumme kesäisin helposti ja me kärsimme levottomista jaloista. Jos viereen laitettaisiin Mummon äiti, olisi hän todennäköisesti melko samannäköinen kuin mekin. Sieltä on kaikki tämä perintönä tullut. Liittyyköhän tyttäreni tähän jatkumoon?