Kävin eilen taas Mummolla. Halusin varmistaa, että Mummo pääsee vihdoin kampaajalle asti. Kaksi kertaa se on unohtunut.

Kävimme lounaalla palvelutalossa. Mummolle kuuluu jokapäiväinen lounas. Ruoka oli ihan hyvää ja Mummo valittelikin, että tätä menoa hän lihoo. Kotona Mummon päivittäinen ruoka saattoi olla puolikas mikroateria tai leipää. Minä olen tyytyväinen, että Mummo saa monipuolista ja ravintoarvoiltaan hyvää ruokaa päivittäin. Yritin sanoa Mummolle, ettei ruokaa tarvitse syödä paljoa, kunhan joka päivä käy syömässä. Mummo myönsi tämän olevan mahdollista, mutta totesi haluavansa maistaa kaikkea. Vaihtoehtoja on kieltämättä monta.

Jälkiruoaksi oli jo toisen kerran kiisseliä. Jäin oikein miettimään, että mikä tämä kiisseli ja vanhukset juttu on. tuntuu, että siihen törmää elkuvissa ja televisiosskin koko ajan. Pitävätkö vanhukset kiisselistä vai miksi sitä heille niin innokkaasti syötetään?

Ruoan jälkeen ostimme pullat ja menimme Mummolle keittämään kahvia. Tartuin ripeästi kahvinkeittopuuhiin, sillä Mummo on kolmesti yrittänyt juottaa äidilleni tavallista purukahvia murukahvina. Joimme kahvit ja minä tiskasin. sitäkään hommaa en halunnut Mummolle jätää, sillä jälki ei enää ole ihan entisenlaista. Sitten tyhjensimme jääkaapista pilaantuneet ruoat. niitä kertyy nykyään tasaiseen. Maito tippui kokkareisena jo kahviini. Onneksi olin keittänyt vähän ylimääräistä.

Kun Mummo vihdoin istui kampaajantuolissa, minä menin kauppaan. Olisin mielelläni mennyt kauppaan Mummon kanssa, mutta aika ei vain riittänyt. Mummo pitäisi saada tottumaan lähialueen reitteihin ja lähikauppaan. Onneksi Mummolla ei kulu ruokaa juuri ollenkaan, kun saa lämpimän aterian joka päivä palvelutalossa. Näin saamme suvun kesken autettua kaupassakäymisessä.

Illalla soitin Mummolle ja kysyin miten permanentti oli onnistunut. Ei ollut kuulemma onnistunut. Mummo vähän kauhisteli kampaustaan ja sanoi että kovin on kihara. Minä vielä sanoin kampaajalle, että Mummo ei halua kovin pieniä kiharoita. Toivottavasti kiharuus johtuu kampaajana tekemästä kampauksesta ja Mummon tukka on enemmän oma kun se pestään. Itselleni käy ainakin usein niin, että vasta ensimmäisen pesun jälkeen tuntuu vastaleikattu tukka omalta.

Jotenkin jäi taas vähän apea olo. Mummo valitteli taas että päivä on ollut sellainen, että kaikki asiat menevät sekaisin. Näitä päiviä vaan on aika usein. Tuntuu myös, että alkuinnostus palvelutaloon muutostakin on haihtunut ja Mummon mieli on taas vähän harmaampi. toivottavasti kesä piristää. Välillä tekisi mieleni vain ottaa Mummo syliin ja paijata.