Taas mökkiviikonloppu takana. Oli vähän masentava sellainen, varsinkin kun tietää, että torstaista alkaa neljän viikon lomamme mökillä Mummon kanssa.

Mummo oli vaisu, apea ja hiljainen. Voivotteli taas asioiden sekoittamisesta. Mummosta näkee, että oma olo ahdistaa. Hänellä on tunne, että kaikki ei ole ihan kunnossa ja että asiat menevät sekaisin. Toisaalta Mummo ei oikein taida tietää, mikä häntä vaivaa, tai miksi asiat sekoittuvat. Mutta selvästi olo taas vaivaa Mummoa.

Pelottaa vähän, että jos sää onkin huono, silloin Mummonkin mieliala laskee. Laskeehan se minunkin mielialani huonolla säällä, mutta Mummon kurjuutta on raskasta katsoa vierestä. Täytyy toivoa, että aurinko paistaa ja saamme kaikki nauttia. Tulee raskas loma jos sää on huono. En oikein tiedä mitä keksisin Mummolle viihdykkeeksi. Ainakin mökkitelkkari pitää saada toimimaan - siitä ainakin olisi apua. Mummo sanoo ettei kaipaa televisiota, mutta toisaalta ilman sitä hän haahuilee ympäriinsä voivotellen, mieli maassa. Minä ainakn kaipaan Mummon televisiota. Onhan se vähän hölmöä, että haluaa tunkea Mummon unohduksen syövereihin ja katsomaan vain aivottomana televisiota, mutta jos vaihtoehtona on masentunut Mummo, minä valitsen silloin sen televisiota tuijottavan. Teen sen vaikka ihan itseni takia, että oma mieleni ei mustene.

Ilahduttavaa mökkeilyssä on ollut huomata keskimmäisen lapseni seurustelu Mummon kanssa. Mummo ei tästä keskimmäisestä ole koskaan oikein välittänyt ja olen sitä joskus harmitellutkin. Mutta kun tämä keskimmäisemme on ihan mielettömän empaattinen lapsi, niin hänpä onkin alkanut viihdyttää Mummoa. Olen vierestä seurannut näiden kahden kulkua pitkin pihamaata. Pojan suu käy koko ajan ja Mummo aina välillä sanoo siihen jotain. Sitten he yhdessä käyvät tarkistamassa mikä siellä nurmikolla oikein Mummon silmiin näytti pallolta. Totesinkin, että he muistuttavat lapsia jotka leikkivät rinnakkain. Mummo ja poika näyttävät seurustelevan keskenään rinnakkain. Poika selittää jatkuvasti omiaan ja Mummo tuskin kuuntelee häntä. Väliin Mummo kysyy jotain tai ihmettelee ja poika joko vastaa hajamielisesti, tai ohittaa Mummon löpinät ja jatkaa omiaan. Tämä rinnakkaiskeskustelu ei tunnu häiritsevän kumpaakaan – päinvastoin. Täytyy siis toivoa, että poika jaksaa myös lomalla käydä tervehtimässä Mummoa.