Me katsomme mökin ikkunasta, minä ja veljeni. On varhainen aamu. Ruoho on vielä kasteesta märkä ja on niin aikaista, että nurmikon reunassa näemme jäniksen. Niitä ei usein näy. Katseemme on kuitenkin käännetty mökkiin, Mummon mökkiin. Ovi on kiinni. Me odotamme, että se aukeaa, sillä silloin me saamme kipittää toiseen mökkiin aamupalalle. Äiti nukkuu ja me yritämme olla hiljaa.

Vihdoin odotuksemme palkitaan ja Mummo avaa ovensa. Samalla sekunnilla me jo juoksemme kohti hänen mökkiään. Kostea ruoho tuntuu kylmältä paljaita jalkoja vasten. Verannalla yritän putsata jalkani. Livahdamme ovesta sisään ja mökissä on lämmin. Me saamme paahtoleipää ja appelsiinimehua, lauantaimakkaraa ja kurkkua. Kun olemme syöneet me valtaamme Mummon parhaat tuolit ja käperrymme lämpimiin peittoihin.

Myöhemmin päivällä, kun olemme uineet itsemme uuvuksiin Mummo kutsuu syömään. Hän soittaa ruokakelloa ja kuulemme sen äänen rantaan. Pujahdamme märkinä t-paitoihin ja juoksemme verannalle valmiiksi katettuun pöytään. Uusia perunoita ja paljon voita, pähkinäsalaattia ja maitoa siitä vaaleanpunaisesta mukista, tietysti. Mummo patistaa ottamaan vielä viimeisen perunan, jotta ei jää mitään. Minä en enää jaksaisi ja kiukuttelen siitä Mummolle. Miksi pitäisi syödä vielä, kun maha on jo täynnä? Kun lautaseni on hädin tuskin tyhjä, Mummo nappaa sen edestäni. Hänellä on esiliina päällä ja hän on jo aloittanut tiskaamisen. Sitten juodaan päiväkahvit. Jos on kaunista siirrytään keinulle, jos epävakaisempaa, istutaan verannalla. Me saamme veljeni kanssa mehua ja leivoksen. Aina on leivos, kun Mummo on käynyt kaupungissa. Parasta on bébé, ehkä pähkinä.

Me istumme ja nautimme auringonpaisteesta, sitten Mummo kerää kaikkien mukit ja menee rantaan tiskaamaan. Illalla puemme yöpuvut päälle. Ihoa kiristää, kun on tullut uitua ja oltua auringossa niin paljon. Yöpaidat päällä me hipsimme taas Mummon mökkiin, äitikin mukanamme. Lämmitämme mikrossa kaakaota ja toivotamme Mummolle hyvää yötä.

***

Niinhän se on, että vuorot vaihtuvat. Meillä ne ovat nyt vaihtuneet. Tosin äiti, joka tästä tarinasta melkein puuttui, on aina ollut tässä välissä. Joskus kun kuuntelen äitiä hänen puhuessaan Mummosta, en tunnista hänen mainitsemiaan asioita, hänen äänensä katkeruutta. Hänelle Mummo on äiti. Minulle Mummo on mummo. Siinä on suuri ero.