Saimme sukulaisten kanssa sovittua (toivottavasti kaikkia miellyttävän) järjestelyn ja vuoroja on noin kerran kuussa. Toki useamminkin saa käydä. Mutta tällä systeemillämme saamme ainakain varmistettua, että Mummon luona käydään kaksi kertaa viikossa, Mummo saa ruokaa jääkaappiin ja joku käy katsomassa missä kunnossa koti on.

Äitini kävi eilen Mummon luona ja tapasi samalla veljeni joka oli käynyt ulkoiluttamassa Mummoa. Olivat tehneet oikein pitkän lenkin, istuneet kahvilassa ja nauttineet kauniista päivästä. Äiti totesi Mummon pissanneen uuteen sohvaansa, vessan lattia näytti kamalalta ja Mummo ei ollut pessyt hiuksiaan, eikä siis todennäköisesti myöskään käynyt suihkussa, sitten viimeisen mökkisaunomisemme. Siitä on aikaa kaksi viikkoa. Nyt on Mummo taas pesty ja tukka laitettu.

Tämmöistä tämä nyt vaan on. Ei mitään ihmeellistä. Tätähän tapahtuu yhä useammalle vanhukselle. Mutta ei sitä kuitenkaan ole kiva katsoa vierestä, kun itselle tärkeä ihminen muuttuu hömelöksi vanhukseksi ja on hätääntynyt omasta tilastaan. Täytyy vain kestää. Onneksi Mummo on kesän jälkeen ollut itse suhteellisen hyväntuulinen ja on tuo muistamattomuus toisaalta niin armollistakin. Sitä voi onnellisesti unohtaa pissanneensa koko kesän housuun, tai ettei viimeksi kaupassa muistanut miten maksetaan tai... ihan mitä vaan voi unohtaa. Sitten sitä vaan ollaan vanhoja höppänöitä ja naureskellaan.