Juttelin äidin kanssa eilen. Hän on opetellut päästämään irti Mummon huoltamisesta. Ei toki kokonaan, ei lähelläkään. Mutta edes vähän. Pohdimme taas sitä, kuinka paljon Mummo oikeasti mitäkin tarvitsee? Mitkä asiat me muut teemme Mummolle tai hänen kanssaan lähinnä omista lähtökohdistamme? Mitä Mummo ihan oikeasti tarvitsee ja haluaa?

Ei niitä asioita taida olla muistisairaalla paljon. Ei oikeastaan mitään ekstraa tarvita. Tällä hetkellä tuntuukin, että asiat ovat todella hyvin. Olemme saaneet sukulaisten kanssa sovittua toimivan systeemin joka ei rasita ketään liikaa. Olemme saaneet Mummon ruokahuollon ja oikeastaan muunkin huollon toimimaan. Kun käymme, tarkistamme jääkaapin, viemme roskia, pesemme ehkä pyykkiä ja katsomme, että Mummo nyt edes silloin tällöin käy suihkussa. Kerran kahdessa viikossa Mummolla käy siivooja ja sairaanhoitajahan käy joka päivä antamassa lääkkeet. Lounaan Mummo syö joka päivä palvelutalossa. Kaksi kertaa viikossa joku meistä sukulaisista käy Mummoa tapaamassa ja silloin tällöin viemme Mummon kauppaan ja sinne alkoon. Mitä muuta sitä voi tarvita?

Äidin kanssa mietimmekin, että kuka sanoo kuinka siistiä Mummolla pitää olla tai kuinka puhdas Mummon itsensä tulee olla? Eli kenelle esimerkiksi siivoamme vessan lattiaa Mummolla käydessämme? Teemmekö sitä Mummon vuoksi? Mummon joka ei ole huomannut likaista vessan lattiaa tai ei ole siitä välittänyt sen vertaa, että olisi siivonnut sen. Vai teemmekö sen itsemme vuoksi, kun meitä likainen vessan lattia häiritsee tai meidän mielestämme vessan lattian kuuluu olla siisti? Tämä pätee mielestäni aika hyvin kaikkiin vanhuksiin, ei vain muistisairaisiin. Vanhuksella on oikeus omaan tilaansa ja itsenäisyyteensä. Jos hän ei kykene enää hoitamaan omia kaupassakäyntejään, omia raha-asioitaan tai muutenkaan mitään isoja omia asioita, niin mitä hänelle jää? Ehkä koti ja pukeutuminen. Eikö tällaisissa asioissa kannattaisi miettiä, kenen takia puutumme niihin? Kenen normeja ja vaatimuksia noudatamme, jos halaumme Mummon vessan lattian olevan siisti? Onko se todella niin vaarallista, jos siellä on silloin tällöin vähän pissatipluja, kun tiedämme, että joku ainakin kahden viikon välein käy ne sieltä pesemässä? Kenen siisteysstandardeja me noudatamme? Kun Mummo asui yksi, häntä ei saanut auttaa siivomisessa. Hän ei halunnut myöskään luokseen siivoojaa. Koko Mummon lähes 100 neliön koti oli Mummon siivouksen varassa, vuosia. Tämä olisi mielestäni hyvä muistaa. Ehkä pitäisi vähän suhteuttaa.

Voitte arvata että meillä on keskusteltu tästä vessan lattiasta. Muutenkin olemme usein sukulaisten kanssa erimielisiä siitä, kuinka paljon Mummon asioihin pitäisi puuttua, kuinka usein Mummoa pitäisi tavata ja mitä Mummon kanssa tulisi tehdä. Toivotaan, että onnistumme kukin noudattamaan Mummon parasta - mitä se ikinä se sitten onkaan. Mummohan ei enää oikein osaa sanoa mitä haluaa tai tarvitsee. Sekin kertoo mielestäni jo aika paljon.