Olin eilen tapaamassa Mummoa ja kävin hänen kanssan mielenkiintoisen keskustelun Mummon iästä ja siitä, mikä vuosi nyt on menossa.

– Mummo sinulla on kohta syntymäpäivät. Paljonko täytät?

Pitkä hiljaisuus, jonka aikana Mummo selvästi yrittää laskea ja miettiä. Mummon mutinasta saan selville, että hän miettii syntymävuottaan ja sanookin sen ääneen.

– Mummo mikä vuosi nyt on?

Mummo katsoo minua epäröiden, sitten hän yrittää löytää vastauksen päivän lehdestä tai muusta esissä lojuvasta paperista. Huomautan tästä ja Mummo nauraa. Sitten hän alkaa miettiä. Taas pitkä hiljaisuus ja mutinaa. Kuulen, kuinka Mummo itsekseen puhellen mainitsee vuosilukuja kuten -80, -90. 1990 ja mitä? Tämän jälkeen yritän autta Mummoa.

– Mummo oletko sinä yli 80?

– Olen olen, paljon yli.

– No koska sinä täytit 80? Jos olet syntynyt 1927, niin koska täytit 80 vuotta? Sinä voit Mummo laskea sen.

– Mummo laskee hetken päässään ja sanoo sitten, hieman epävarmana

– Vuonna 1987?

Minua naurattaa ja sanonkin Mummolle nauraen, että hän täytti tuolloin 60 vuotta. Kysyn uudestaan paljonko Mummo täyttää.

– 90?

Taas Mummo vastaa hieman epäröiden. Nyt en voi kun hymyillä ja sanoa, että Mummo ehkä toivoo olevansa niin vanha, muttei itse asiassa ole. Kysyn jälleen mikä vuosi nyt on. Ja Mummo miettii, katsoo minua epäillen ja sanoo ettei halua kertoa, että minä kuitenkin nauran. Sanon Mummolle, etten toki naura. Sanon ettei se ole Mummon vika jos hän ei muista. Sanon, ettei siinä ole mitään hauskaa, jos Mummon lähimuisti on muistisairauden takia huono. Kerron Mummolle, että kyselen häneltä nyt tällaisia, koska haluan jumppauttaa Mummon aivoja. Jos ei aivoja koskaan jumpata, ne tylsistyvät eivätkä koskaan muista mitään. Kysyn Mummolta uudestaan koska hän täytti 80.

– 2007.

– Niin juuri Mummo. Aivan oikein.

– Täytinkö? Vietettiinkö niitä?

– Vietettiin vietettiin. Muistatko kun olimme koko suku yhdessä?

– Juu, muistanhan minä. Niinhän se olikin.

Sitten kerron Mummolle, että hänen entinen miehensä täyttää tänä vuonna 85. Kysyn kuinka paljon vanhempi mies oli?

– Paljon vanhempi.

Nauran taas ja sanon Mummolle, että ehkä mies oli henkisesti paljon vanhempi, mutta entä numeroissa? Mummo toteaa, ettei mies numeroissa ollut kyllä niin paljon vanhempi. Ja lopulta saan Mummolta oikean iän. Mutta en lopeta vieläkään vaan tivaan edelleen nykyistä vuosilukua.

– Mikä vuosi nyt on?

Mummo miettii hetken ja vastaa sitten epäröimättä.

– 2009.

Kuten olen ennenkin tainnut mainita, Mummolle kun esittää yllättäen kysymksen, hän ei millään osaa siihen vastata. Mutta kun aivot saavat vähän tehdä töitä ja jännitys laukeaa, Mummo yleensä löytää oikean vastauksen.

Mummoa oli sikäli mukava nähdä, että hän oli hyvällä tuulella ja selvästi nautti seurastani. Kävimme tavanomaiset keskustelut läpi useaan kertaan (kuinka Mummon on hyvä asua täällä ja kuinka hänen asuntonsa on juuri sopiva ja kuinka maisema voisi kuitenkin olla parempi). Patistin Mummon suihkuun ja kiharsin hänen tukkansa. Keskustelu ei kieltämättä ollut kummoista, mutta kun selvästi näin, että Mummo nautti seurastani, oli onnellinen minun läsnäolostani ja sanoikin, etttä on mukava nähdä minun olevan niin hyvinvoiva. Niin eihän sitä voi moisen jälkeen muuta kuin ajatella, että mukavahan Mummoa on edes se pieni hetki ilahduttaa. Vaikka se sitten katoaisikin muistin syövereihin saman tien kun astun ovesta ulos.