Vietimme viikonloppuna Mummon synttäreitä. Mummo oli etukäteen kovasti tohkeissaan ja toivoi juhlia vietettäväksi. Mummolla on aina ollut tapana viettää syntymäpäiviään ja vielä nimipäiviäänkin. Kun oikein mietin, en oikeastaan edes tiedä miksi. Ei Mummo niin huomionhakuinen ihminen ole, mutta seurallinen kyllä.

Olimme varanneet juhlaa varten tilan palvelutalosta. Enpä tiedä. Jotenkin jäi juhlista hölmö olo. Mummo istui hieman hölmistyneenä keskellä juhlatilaa. Hän ei oikein pystynyt seuraamaan muiden keskusteluja, mutta jutteli kyllä jos häntä jututti. Kasvoillaan Mummolla oli se sama ilme, joka hänellä aina on, kun ympärillä on paljon hälinää. Mummo yrittää pysyä arvokkaana, mutta välillä häneltä pääsee syvä huokaus. Mutta jos kysyn pystyykö hän seuraamaan, hän vain hymyilee ja nyökyttelee päätään.

Toisinaan juhlissa käy niin, että Mummo saa ihan vähän liikaa kuohuviiniä. Silloin Mummosta tulee utselias ja hieman aggressiivinen. Silloin Mummo haluaa kuulla kaiken ja kyselee toistoa sanomisiin, kun häneltä meni ensimmäisellä keralla vähän ohi. Ja sitten Mummolle pitää kaikki selittää juurta jaksain. Mummosta tulee aika rasittava, kun kaikki tarinan kannalta yhdentekevät ihmiset pitää selittää Mummolle ja hän haluaa muka muistaa kaikki. No eihän siinä auta muu kuin jankata Mummon päähän juttuja ja jutun osia uudestaan ja uudestaan.

No nyt on juhlat juhlittu ja odotan että ehtisin mennä Mummoa tapaamaan. Parasta on kuitenkin olla Mummon kanssa kaksin tai ihan vain muutaman ihmisen kera. Suuressa joukossa Mummo vajoaa omaan olemattomaan tilaansa ja luulen, että hän vain yrittää selvityä. Toivotaan, että edes lahjasuklaat ja kakku, olivat Mummolle mieleen.