Joulu oli ja meni. Anteeksi hiljaisuuteni, mutta ensin piti hössöttää joulua ja sitten toipu siitä.

Mummo vietti joulun kanssamme. Kävimme haudoilla, söimme hyvin ja joimme hyvin ja avasimme lahjat. Siis ihan tavllinen joulu. Oli ihana huomata, että Mummo tuntui viihtyvän. Joskus kun ollaan isommassa seurassa näyttää Mummo istuvan yksin hiljaa nurkassa. Nyt ei käynyt niin. Vähän vahdimme ettei Mummo juo liikaa, kun tuntuu olevan vähän sellainen lörppähuuli tuo meidän Mummo. Mutta pidimme Mummon siis vain sopivasti pikku hiprakassa ja kaikki sujui siis hyvin. Mummo oli innoissaan saamistaan lahjoista ja meille kaikille jäi joulusta oikein hyvä mieli. Uskon, että Mummolle oli hyvä vaihtoehto viettää joulu meidän kanssamme, niin kuin hän on melkein aina tehnyt. Vaihtoehto olisi ollut serkkuni luona, mutta siellä olisi väkeä ollut paljon enemmän ja lisäksi serkkuni asuu Mummon vanhassa kodissa. Eli ei välttämättä olisi ollut Mummolle se kaikkein paras joulu.

Ennen joulua Mummon luokse ilmaantui kukkia ja suklaita, joista Mummo ei itse osannut sanoa mitään. Arveli jokaisesta kukasta, että oli saanut sen palvelutalolta. Erään paketoidun suklaan kohdalla Mummo mietti, että kenelle hän on sen suunnitellut antavansa. Kun kuuli paketin sisältävän suklaata, hän nappasi paketin nopeasti itselleen ja totesi varmaan saaneensa sen joltain.

Mummon poika on Suomessa. Pyörremyrskypoika on viihdyttänyt Mummoa. Mukana on kulkenut pojan vaimo ja koira. On käyty siellä ja täällä ja ulkoilutettu koiraa. Nukuttu koiran kanssa kylki kyljessä päiväunet sohvalla ja sen sellasta pientä ja mukavaa. Kohta poika taas palaa kotiinsa ja Mummolla alkaa arki. Meidän muiden täytyy taas sopia vuoromme uusiksi, sillä yksi serkku muuttaa paikkakunnalta, ainakin hetkeksi. Onneksi vuoroja on edelleen jakamassa neljä perhekuntaa, joten Mummo vuoro osuu kohdalle edelleen noin kerran kuussa. Ainakin vielä näin, kun Mummo pärjää niin kuin pärjää. Eli huonommin koko ajan, mutta pärjääpähän nyt kuitenkin. Onneksi on palvelutalo.