Mummon tauti aiheuttaa ennalta arvaamattomia ongelmia ihan arkipäiväisten askareiden kohdalla. Mummo kävi viime viikolla hammaslääkärissä. Toimenpide joka oli tarkoitus tehdä, piti jättää väliin, sillä Mummo ei ollut syönyt ennalta syötävää antibioottikuuria. Se olisi pitänyt syödä, sillä muussa tapauksessa bakteerit voisivat joutua verenkiertoon ja sydämeen. Mummo olisi ollut valmis kokeilemaan onneaan, mutta hammaslääkäri ei. Nyt Mummolla on uusi aika ja äitini mietti (ei tosissaan), että jos sittenkin kokeilisimme onneamme ja jättäisimme antibioottikuurin antamatta. Jos Mummon sydän ei kestäisikään. No totuuden nimissä, eihän kukaan sellaista tekisi, mutta kertoo tietysti jotain, että ajatus edes tulee mieleen.

Hammaslääkäri oli antanut vähän nuhteita Mummon hammashygieniasta. Mummo on aina ollut tarkka hampaistaan ja puhdistanut niitä hyvin ja huolella. Ei ilmeistesti enää. Mummo sai myös suuvettä, jota olisi pitänyt käyttää viikon ajan aamuin illoin puhtaaseen suuhun. Mikä vitsi. Äitini mietti jo, että pitääkö meidän ostaa palvelutalosta palvelu, että joku tulee pesemään Mummon hampaat aamuin illoin. Ja minkäköhänlainen olisi Mummon ilme, kun joku ilmestyisi hänen kotiinsa pesemään hänen hampaansa.

Mietimme jo, että onko sillä nyt niin väliä, että peseekö Mummo hampaansa hyvin tai huonosti. Onko sillä tässä vaiheessa enää merkitystä? Mutta onhan sillä. Mummon henki haisee nykyään jo aika ikävästi ja Mummo on useaan otteeseen silloin terveempänä todennut, ettei ikinä halua tekohampaita. Ja voin vain kuvitella mitä ongelmia niihin sitten Mummon muistin kanssa liittyisi.