Olen ollut kovin hiljaa. Tiedän. En ole tavannut Mummoa paljonkaan. Toisaalta Mummon tapaamiset noudattelevat niin samanlaista rutiinia, että tuntuu hölmöltä tänne kirjata niitä samoja asioita aina uudestaan ja uudestaan. Omat ajatukset Mummon suhteen tuntuvat nekin pyörivän aika samoissa uomissa. Perjantaina menen äidin ja Mummon kanssa ravintolaan syömään parsaa. Viikonloppuna menemme mökille – ilman Mummoa. Minulla on hieman huono omatunto siitä, että Mummo ei vielä tänä keväänä ole päässyt edes käymään mökillä. Myönnän kyllä, etten ole siellä itskeään käynyt läheskään niin usein kuin edellisvuosina. Eikä ole mitään järkeä ottaa Mummoa mukaan, jos ei sää ole hyvä. Hän kun varmaan viime keväiseen tapaansa istuu vain verannalla auringonpaisteessa.

Kesä mietityttää. Tiedän, että Mummolle tekisi hyvää päästä pidemmäksi aikaa mökille. Viime kesästä on jäänyt mieleen kuitenkin se, ettei Mummo selvästikään pitänyt siirtymisestä. Jos hän oli mökillä, hän ahdistui tiedosta, että kohta mennään takaisin kaupunkiin ja vähän samoin kaupungissa. Mummon olisi siis hyvä olla mökillä pidempi pätkä. Mutta varsinkin äitini on huolissaan. Erityistä huolta aiheuttaa vessassa käynti. Viime kesänähän Mummolla oli useampi virtsatientulehdus ja hän kasteli housuja aika tiuhaan. Nyt äiti on miettinyt Mummon puuceessa käyntiin liittyviä ongelmia. Olemme kuitenkin yhdessä päättäneet, että jos Mummo ei pärjää mökillä, ei hän siellä voi vietää aikaa niin paljon kuin haluaisi tai me haluaisimme. Kesä on sitä aikaa, kun omatkin akut pitää ladata. Ja yhden tai kaksi viikkoa voi vielä jaksaa Mummon housujen pesua jne. mutta jossain kohtaa pitää saada itsekin vain olla ja nauttia olosta. Yritän sanoa äidillekin, että otetaan kuitenkin asiat sellaisina kun ne tulevat ja tehdään päätöksiä vasta sitten.