Perjantaina käytiin syömässä parsaa. Äiti palautti Mummon palvelutaloon ja kävi viemässä jotain vielä kellariinkin. Kun hän palasi Mummon luokse ja oli lähdössä kotiin, Mummo totesi:

- Kiva kun kävit.

Oliko mahtanut unohtaa jo koko ravintolassa käynnin? Mummo ei erityisesti näyttänyt nauttivat ulkoilutuksesta. Ravintolassa Mummo muuttui heti levottomaksi, kun ruoka oli syöty. Käsi kävi laukulle ja etsi bussilipun, kotiavaimen ja lompakon kun minä vielä nuolin jälkiruokalautasta tyhjäksi. Sen sijaan Mummo näytti nauttivan seurasta. Kun hain Mummon ravintolaan, istuimme ensin hetken terassilla ja sitten vielä kähersin Mummon tukan. Terassilla katselimme ohi käveleviä ihmisiä ja Mummo tutkaili heitä uteiliaina. Hän oli vakuuttunut, että tunsi kaikki. Minä naureskelin Mummolle, että niin isossa palvelutalossa hän tuskin tuntee kaikkia. Mummo väitti itsepintaisesti vastaan ja sanoi, että hämmästyttävän paljon hän ohikulkijoita tuntee. Nauroin Mummolle ja sanoin, että hän luulee tuntevansa. Mummo potkaisi minua kevyesti jalkaan, nirpisti iloisesti nenäänsä ja sanoi:

-Sinä se vasta piristävää seuraa oletkin.

Kaikista eniten Mummo siis nauttii seurasta. Ei tarvitse viedä edes kävelylle, kunhan istuu ja juttelee. Viikonloppuna siivosimme mökkiä Mummoa varten. En tiedä pääseekö Mummo vielä ensi viikonloppunakaan mökille. Mummo kun tulee levottomaksi lähtemisestä, ei tunnu olevan kovin paljon järkeä viedä Mummoa edes takaisin yhdeksi yöksi mökille. viime kesästä mielessä on puoli päivää verannalla kassit pakattuina kököttävä Mummo, joka kyseli yhtenään:

-Lähetäänkö jo?