– Älä koskaan vanhene.

– Ai. Onko se niin kamalaa.

– On.

– No mitä mä sitten teen? Kuolen nuorena?

– Ei! Älä vaan.

– No ei mulla sitten oikein ole vaihtoehtoja. Vanheneminen kuuluu ihmisen elämään vaikka se ei kivaa oliskaan. Ei sitä oikein voi valita.

– Ei kai.

– Vanheneminen on luopumista, eikä luopuminen ole koskaan kivaa. Mutta sellasta se vaan on.

– Niin kai sitten.

Keskustelu käytiin kesällä saunan pukuhuoneessa ja sitä säestivät Mummon syvät huokaukset.