Jos aloitan kesän purkamisen. Aloitetaan kesäpotasta ja ruumiin eritteistä. Ei ehkä sovi herkimmille.

Alkuun vähän jännitti, pahastuuko Mummo pottaa. Ei pahastunut. Alkuun jännitti muistaako Mummo käydä potalla. Ei muistanut. Aina kun Mummo näki potan, hän ihmetteli kapistusta. Kun hänelle kerrottiin, että kyse on kesäpotasta ja varovasti selitettiin, että Mummon kyykkypissa-ajat alkavat olla jo ohi, Mummo istui tyytyväisenä potan päälle noin niin kuin kokeilumielessä. Siinä istuessaan hän saattoi tokaista: " täähän on hyvä". Mutta ei Mummo kertaakaan pottaan asiaansa tehnyt. Muutaman kerran äitini yritti istuttaa Mummoa potalle, mutta ei Mummolla tietenkään silloin ollut hätä. Niinpä kesäpotta jäi käyttämättä.

No entä sitten se kyykkypissa? Eihän Mummo oikein tahdo ehtiä pissalle ajoissa. Jos Mummo sai yhtään alkoholia, lorahti housuun. Jos oli edellisenä iltana saunottu, lorahti aamupissaa joko sänkyyn tai vähintäänkin lattialle. Jos Mummon hameen helmat olivat märät, Mummo vähätteli ja sanoi istuneensa johonkin märkään. Jos hameen helmojen lisäksi märkänä olivat myös Mummon alushousut, Mummo tokaisi vain: "No jos nyt vähän." Mutta kiltisti hän vaihtoi puhtaat alushousut, käskystä. Kävi pesulla, käskystä.

Eräänä aamuna menin hämärään puuceehen ja jostain käsittämättömästä syystä en katsonut yhtään mihin istuin. Istuin kakkaan. Aluksi syytin ajatuksissani omia lapsiani, sitten Mummoa. Peruutin oman hätäni, juoksin saunalle pesulle ja pesin sitten puuceen. Sen jälkeen marssin Mummon mökkiin ja tapasin Mummon sieltä vielä yöpuvussa. Sanoin auttavani Mummolle vaatetta päälle ja menimme katsomaan sopivia vaatteita. Kun Mummo riisui yöpaitansa, huomasin että sitä kakkaa oli vielä Mummon jaloissakin. Määrätietoisesti pistin Mummolle kylpytakin päälle, nappasin likaiset ja puhtaat vaatteet mukaan ja vein Mummon saunalle pesulle. Kun siinä kumihanskoissa (kiitos äitini, joka niitä on mökille hommannut) pesin Mummon jaloista ulostetta, Mummo vaan hymyili ja sanoi, että kiva kun on tommosia tyttöjä jotka pitää huolta. Kaikessa karskiudessaan tilanne teki minut onnelliseksi siitä, että Mummo on niin helppo. Ei pistä vastaan, ei intä tai käyttäydy agressivisesti. Hän antaa tehdä mitä vaan ja pienen sanailun jälkeen taipuu mihin tahansa ja on vielä tyytyväinen. Vaikka tilanne oli hänellekin nöyryyttävä, hän käänsi sen positiiviseksi. Ihana Mummo.

Aina silloin tällöin yritimme saada Mummon käyttämään tenaa. Mummo ihmetteli sidettä ja kysyi mitä sillä tehdään. Laittoi sen kuitenkin kiltisti alushousuihin. Mutta seuraavalla pissareissulla hän tietysti nappasi sen pois ja sitä seuraavalla kerralla lorahtikin jo housuun. Kun erään kerran toin Mummon autolla kaupunkiin ja äitini oli epähuomiossa laittanut Mummolle tenan märkiin alushousuihin, huomasin siinä kohtaa kun Mummon piti istua autoomme, että helmat ovatkin märät . Nopeasti nostin pyykkikassista käytetyn lakana Mummon alle ja sanoin, että siinä on jotain likaa. En tarkentanut oliko lika Mummon mekossa vai istuimessa. Matkalla Mummo kysyi oliko lakana siinä hänen takiaan. En hennonnut sanoa että on, vaan jatkoin samalla linjalla toistaen edelleen, että siinä on jotain likaa. Mummo naurahti ja sanoi: "Kiva kun sanotaan noin päin." Mummo ei ole tyhmä.

Nyt kesän jälkeen on ilmennyt, että Mummon pissaongelmat eivät liitykään mökkiin. Mummolta lorahtelee silloin tällöin myös kotioloissa. Nyt asiaa pohditaan ja ihmetellään miten säästämme Mummon huonekalut ja sängyn pissalta? Miten saamme Mummon kulkemaan säädyllisissä vaatteissa jotka eivät löyhkää pissalta?  Ja ensin tietysti selvitetään onko kyse vain virtsankarkailusta vai onko Mummolla taas virtsatientulehdus? Mutta joka tapauksessa mietin, että miten muistisairaan virtsankarkailun kanssa eletään?