Mummon pitäisi tulla meille viikonloppuna. Vietämme synttäreitä. En oikeastaan tiedä onko Mummon tuomisessa meille mitään järkeä. Tai oikeastaan tiedän ettei siinä ole. Mutta ei Mummoa voi jättää poiskaan. Ja toisaalta pääseepähän maistelemaan kakkua ja katselemaan lasten touhuja. Tosin tarvittaisiin varmaan pienempiä lapsia. Nämä nykyiset lapsenlapsenlapset kun alkavat olla jo niin isoja, että eivät jaksa viihdyttää Mummoa. Onneksi joukossa on yksi puolitoista vuotias tyttö. Mummo on aina suosinut tyttöjä, vaikka on hän pojistakin tykännyt. Tytöistä vaan enemmän. Mummo on myös joskus sanonut, että lapset ovat parhaimmillaan siinä hieman alle kaksi-vuotiaana, sitten alkaa alamäki. Ajatella, jos sitä onkin ollut parhaimmillaan alle kahden vanhana ja siitä eteenpäin on vain mennyt alaspäin. Aikamoinen alamäki. Mummolla se olisi kestänyt jo yli 80 vuotta. No ei kai Mummo sitä ihan niin tarkoittanut, vaan puhui nimenomaan lapsista ja niiden herttaisuudesta. Täytyy toivoa, että tämä pieni tyttö jaksaa ojennella Mummolle tavaroita ja hymyillä söpösti. Muutenhan Mummo on suuressa väkijoukossa aika pihalla. Hän ei pysty enää osallistumaan keskusteluihin, osin kuulon ja osin muistin vuoksi. Sitten hän istuu sohvannurkassa ja katselee ympärilleen, syö kakkua ja hymyilee pienille lapsille. Ehkä kaikista tärkeintä Mummon mukaan ottamisessa onkin se, että saadaan se tylsä yksin kotona nököttäminen välillä katkaistua. Mummo kun aina piristyy touhusta.