Viikonloppuna vietettiin Mummon synttäreitä. Kun Mummolta kysyttiin paljonko hän täyttää, oli vastaus tyytyväinen:

– En mitään.

Ja yhdessä todettiin, että ehkä ylitettyään 80, ihminen ei täytä enää enempää.

Mummo istui juhlan ajan pulleassa nojatuolissa, josta oli vaikea nousta ylös. Niinpä Mummo ei noussutkaan. Nojatuolissa istuen Mummo söi kakkua, unohti juuri syöneensä kakkua ja söi lisää kakkua. Mummo myös joi kuohuviiniä ja katseli elämää ympärillään. Joskus Mummo huuteli huoneen toisessa päässä jutteleville ihmisille, kun tekeillä näytti olevan jotain mielenkiintoista ja Mummon uteliaisuus heräsi. Mutta kun siitä tuolista oli niin vaikea nousta, Mummo tyytyi vain istumaan ja huutelemaan. Nojatuolin vieressä oli toinen tuoli ja siinä sukulaiset kävivät vuorotellen istumassa ja pitämässä päivänsankarille seuraa. Kuulin ohimennen, kun jou serkkuni kysyi Mummolta, että mikä sitten olisi kivaa kuultavaa. Arvelin Mummon sanoneen yhden vakiorepliikeistään:

– Kerro jotain kivaa.

Itse en mennyt Mummon viereen, vaan tyydyin vilkuttelemaan Mummolle sohvalta. En vaan jaksanut, kun tuli jo tällä viikolla istuttua juttelemassa Mummon kanssa niitä kivoja juttuja. Onneksi Mummolla näytti olevan ihan kivaa. Mummo pitää siitä, kun ympärillä hyöritään ja on elämää. Oma elämä kun on niin pysähtynyttä. Paljastin yhdelle sukulaiselle, että minusta Mummon luona on kuolettavan tylsää ja että minua alkaa aina armottomasti nukuttamaan siellä käydessäni. Sain vastaukseksi nyökyttelyä ja samankaltaisia kokemuksia jaettiin. En siis ole ainoa. Pakko keksiä jotain uutta ja kivaa, ettei aina olisi niin ankeaa. Mummo kun kaikessa muistamattomuudessaan on silti aika tarkka lukemaan ihmisiä. Ikävä kyllä hän varmaan huomaa jos minulla on tylsää hänen luonaan. Tätynee ottaa lapset taas mukaan. Se helpottaa tilannetta aina. Tosin lasten kanssa on sitten pakko lähteä ulos tai tehdä jotain, sillä he pitkästyvät Mummon luona ja alkavat riehua. Ai niin, olihan siellä palvelutalossa se bilispöytä jonka vierssä oli keinutuoli. Sinne siis seuraavan kerran, kun minulla on Mummovastuu.