Tein eilen pikavisiitin Mummolle. Kävin täydentämässä jääkaappia ja katsomassa, että Mummo lähtee ystäviensä kanssa syömään ihmisen näköisenä. Kähersin tukan. Sain kuulla, että on kiva kun on tommoinen tyttö joka laittaa hiukset, että Mummo on seonnut nyt ihan lopullisesti ja että kyllä tämä nyt jo riittäisi. Ei siis varsinaisesti mitään uutta.

Naureskelin Mummolle, kun hän totesi seonneensa. Kävimme kahdenlaisia keskusteluja aiheesta. Ja kyllä, edellisessä on ihan tarkoituksella monikomuoto. Arvatkaa vaan miksi? No semmoista Mummon kanssa on – toistoa.

– Mä oon jotenkin seonnut. Mä sekotan kaikki asiat.

– Niin, niinhän sä oot.

– Hei. Ei sun noin pitänyt sanoa.

– Mutta kun sä olet seonnut. Mitä mun sitten pitäisi sanoa? Valehdella?

– Joo (nauraen).

Vaihtoehto kaksi.

– Mä oon jotenkin seonnut. Mä sekotan kaikki asiat.

– Et sä oo seonnut.

– Olen olen. Sä et vaan huomaa. Kyllä mä oon nyt jotenkin lopullisesti seonnut.