Oli joulu, oli ruokaa oli lahjoja oli kaksi päivää Mummoa. Oli kysymyksiä, lähinnä yksi ja sama toistuva. Ei kuitenkaan yhtään kysymystä siitä, että koska mennään haudoille (Mummo jätettiin kotiin ja haettiin vasta haudoilla käynnin jälkeen), eikä siitä mitä Mummo antoi muille lahjaksi (ei mitään). Näitä kysymyksiä vähän odotimme. Sen sijaan saimme kuulla uudestaan ja uudestaan kysymyksiä siitä mitä Mummo kulloinkin edessään näki tai luuli näkevänsä.

Oli seurasta onnellinen Mummo, hermoillekäyvä Mummo, yöllä haahuileva Mummo ja se pieni Mummo jota vähän kiusoiteltiinkin. Vaikka ei Mummo sitä onneksi itse edes huomannut. Joulupäivänä annoimme Mummolle pehmoleluhylkeen. Mummo istui onnellisena hylje kädessään kysellen, onko se hänen. Yritimme saada Mummon keksimään hylkeelle nimen, mutta mikään ei tuntunut kelpaavan. Lopulta kun Mummo näytti vihreää valoa Lumi-nimen kohdalla päätimme yhteistuumin, että siinä on hylkeelle mainio nimi. Kirjoitin lapun roikkumaan lelun kaulaan. Siinä luki näin: Nimeni on Lumi, paijaa minua. Mummo luki lappua uudestaan ja uudestaan ja paijasi kiltisti ja onnellisena uutta hoidokkiaan.

Veli kertoi viime vierailustaan Mummon luona. Puoli tuntia vierailusta oli kulunut niin, että Mummo oli lukenut palvelutalon viikko-ohjelmaa. Puoli tuntia yhtä kaksipuolista A4:sta. Aikaa meni niin kauan, koska aina kun Mummo oli lukenut yhden puolen, hän käänsi paperin. Sama toistui aina uudestaan ja uudestaan, silä päästyään sivun loppuun, Mummo oli jo unohtanut lukeneensa toisen puolen jo aiemmin. Pitäisikö palvelutalolta pyytää, etteivät käyttäisi kaksipuoleista tulostusta?