Mummo pääsi kesällä kaksi kertaa sukujuhliin. Ensin oli rippijuhlat. Mummo istui entisen kotinsa sohvalla ja katseli ihmisiä. Tutut hän tunnisti tutuiksi, vieraat vieraiksi. Vaikka Mummo ei välttämättä osaa meitä sukulaisia ihan nimetä, hän tietää kuka on tuttu. Tasaisin väliajoin Mummo kysyi sohvan ohi kulkevast ihmisestä -Kuka toi on?, ja näin tapahtui aina vain vieraiden ihmisten kohdalla.

Kun itse tulin perheeni kanssa paikalle ja menin tervehtimään Mummoa, ei Mummo aluksi meinannut uskoa, että minulla on kolme lasta. Hän katsoi minua hämmästyneenä ja totesi ettei minulla ole kolmea lasta ja jäi vielä hämmästelemään lukumäärää. Kolme? Kun olin itse jatkanut jo matkaa kättelemään seuraavia vieraita, oli mieheni lasten kanssa kätellyt Mummon. Mummo oli luetellut lapseni nimeltä. Usein Mummo tarvitseekin vähän aikaa. Toisinaan tuntuu, että Mummo elää menneessä ajassa, mutta hetkellisesti hänet saa sieltä kiskottua nykyhetkeen tai ainakin lähemmäs nykyhetkeä.

Rippijuhlien jälkeen mieheni sanoi, että Mummo oli näyttänyt onnelliselta istuessaan sohvalla äitini ja minun välissä. Me kyllä siinä istuessamme vähän naureskelimme Mummolle ja Mummon kanssa, mutta vain hyväntahtoisesti. Veljelleni Mummo oli avautunut eräästä miespuolisesta vieraasta ja kysynyt: – Miksi tolla on vaaleanpunaiset housut? Veli pidätti nauruaan, mutta ei osannut antaa Mummolle vastausta vaan ihmetteli asiaa Mummon kanssa.

Viime viikonloppuna Mummo pääsi äitini kanssa ristiäisiin. Äitini vähän tuskaili ja valitteli, että kun joutuu Mummon seuraneidiksi sukujuhlaan, ei pääse itse seurustelemaan kenenkään muun kanssa. Mummo tarvitsee ihmisen jonka käsikynkkään hän tarttuua ja johon tukeutuu niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sitten saa vastata Mummon kyselyihin siitä kuka kukin on, onko tuolla kirkon perällä olevalla penkkirivillä joku istumassa vai ei jne. Osin juuri tästä syystä Mummoa ei otettukaan mukaan juhlimaan serkkuni häitä. Serkku olisi toki halunnut rakkaan isoäitinsä paikalle, mutta ymmärsi kyllä ettei Mummo saa isoista hääjuhlista oikeastaan mitään irti, on enemmänkin hätääntynyt ja levoton ja toisaalta me muut sukulaiset joudumme mummovahdeiksi emmekä pääse nauttimaan vapaasti. Mummoa on paljon parempi tavata pienessä tutussa porukassa, kuin yrittää velvollisuudentunnosta ottaa mukaan kaikkiin virallisempiin juhliin.