Mummo täytti vuosia. Taas. Niin tapahtuu joka vuosi. Mummo ei ole ihan varma minkä ikäinen hän on. Itse asiassa vaihtoehtojen skaala on aika laaja. Toisinaan Mummo on sitä mieltä, että hän on jo todella vanha, ainakin yli 90. Toisinaan Mummo taas ihmettelee kun hänelle kertoo oikean iän, että miten hän nyt muka niin vanha on, ei voi olla. Mummo täytti 85 vuotta. Se on tavallaan paljon, mutta tavallaan ei. Välillä pelottaa, että tätä on edessä vielä monta vuotta. Se on hyvin mahdollista, jos ei jopa todennäköistä.

Vietimme syntymäpäivää Mummon ja jälkeläisten kesken. Meitä oli yli 20 hekeä. Aika paljon, kun ajattelee, että siinä oli vain Mummo kahden lapsensa ja näiden jälkeläisten (+puolisot) kanssa.

Oli pitkä pöytä täynnä perheenjäseniä, oli pieni muutaman kuukauden ikäinen suvun nuorin, oli naurua Mummolle ja Mummon kanssa, oli viittauksia historiaan, muistamattomia muistoja, ystäväkirja menneisyydestä, Karl Fazer, omenapiirakka, skumppaa, juoksevia lapsia, yhteiskuvia, salamavaloja ja hieman kiusaantuneena naurava Mummo. Oli kivaa. Toivottavasti myös Mummolla. Ihan varma ei koskaan voi olla, sillä ihan oikeasti Mummo ei oikein pysty seurustelemaan enää noin isossa joukossa. Onneksi oli myös oma poika ja tämän kainalo ja tuttuja kasvoja joille ei löytynyt nimiä, mutta joista Mummokin muisti, että ne ovat tuttuja.

Montakohan syntymäpäivää Mummolla on vielä jäljellä?