Mummon maha on kasvanut. Meilä on Mummon kanssa sama ruumiinrakenne - olemme omenasukua. Maha on aina ollut se kohta kroppaa, johon kilot ovat tarttuneet. Ne ovat jämähtäneet usein niin, että laihduttaessa kilot lähtevät kaikkialta muualta, mutta mahasta eivät sitten millään. Nyt Mummo, jolla on aina ollut vähän pömppämaha, pieni peppu ja ruipelot raajat, on kasvattanut mahaansa entistä suuremmaksi.

Käsittääkseni lihominen ei kuulu taudinkuvaan, päinvastoin. Yleensä Alzheimer-potilaat laihtuvat, koska kadottavat nälän tunteen. Mummo on lihonut varmaankin kahdesta syystä. Ensinnäkin Mummo on aina liikkunut paljon ja nyt hän ei liiku enää yhtään. Liikunnaksi ei voi kutsua parinkymmenen metrin kävelyä palvelutalon sisällä lounaalle. Ei, vaikka se kuinka tapahtuisi päivittäin. Eikä liikunnaksi oikein voi kutsua sitäkään, kun kuljemme palvelutalon kerroksesta toiseen ja aina istumapaikan nähdessään, Mummo haluaa istua alas lepäämäämään.

Toinen syy Mummon lihomiseen on se, että hänen syömisiään vahditaan. Hoitajat pitävät huolen siitä, että Mummo syö aamisen, lounaan ja iltapalan. Ei vielä mitään maailmoja mullistavaa, mutta Mummo on aina syönyt vähän. Hän on asunut yksin ja saattanut korvata lämpimän aterian parilla leipäpalalla. Nyt Mummo syö lämpimän aterian joka päivä ja sen lisäksi leipää ja jogurtteja.

Mummon lihomiseen on kyllä vielä kolmaskin syy. Me sukulaiset. Me olemme vastuussa siitä, mitä Mummon jääkaapista ja kaapeista löytyy. Ja sieltä on löytynyt aikamoisia herkkuja. Koko lapsuuteni olen katsonut kuinka Mummo syö aamupalaksi ranskanleipää lauantaimakkaralla tai polar-juustolla. En siis ole osannut ostaa Mummolle oikein muuta leipää kuin kaikista pullamaisinta ranskista. Sen lisäksi olen pitkään halunnut ilahduttaa Mummoa ja ostanut kaappiin suklaata ja erilaisia herkkuja. Herkut kun ovat olleet se asia, jolla vielä on voinut onnistua ilahduttamaan Mummoa. Ja tietenkin aina kun olen käynyt Mummoa katsomassa, olemme syöneet vähintään pullat kahvin kanssa. En ole ostoksineni yksin. Meillähän on käytössämme vuoroviikot lähisukulaisten kesken ja hoidamme Mummon ruokaostokset vuorojemme lomassa. Viime aikoina Mummon jääkaapista on löytynyt myös brie-juustoa. Nyt pitäisi kai käydä sukulaisten kesken keskustelua siitä, mikä on sopivaa vietävää Mummolle ja kuinka paljon haluamme ilahduttaa häntä herkuilla. Tosiasia kun on, että Mummolle ei kohta löydy omasta vaatekaapista sopivia vaatteita, vaan alkaa olla aika ostaa uusia kuminauhavyötäröisiä vaatteita.