Mummon lihomiseen liittyy vaateongelma. Suurin osa Mummon omista vaatteista alkaa jäädä pieneksi. Se tarkoittaa sitä, että Mummolle pitäisi ostaa uusia vaatteita. Olemme äitini kanssa puhuneet villatakkien ostamisesta ja kuminauhavyötäröiset ja mukavat housut ovat myös olleet ostoslistalla. Vaatteiden hankinta toiselle ihmiselle ei ole kovin helppoa. Mummolle hankittavilla vaatteilla on muutama kriteeri, jotka ovat käytännön sanelemia. Vaatteiden pitää olla helppohoitoisia, eli ne voi heittää pesukoneeseen hienopesuista välittämättä. Vaatteiden pitäisi olla mahan kohdalta löysiä, mutta muuten ei lahkeiden tarvitsisi hulluna heilua. Niiden pitää myös olla helposti päälle puettavissa. Mummon kaapista löytyy monta paitaa, jotka pitää pujottaa päälle ja se alkaa olla vähän vaikeaa. Olisi helpompi pukea Mummolle edestä napitettavia paitoja. Vaatteiden pitää myös lämmittää, sillä Mummon vanhuus on tehnyt hänestä herkästi palelevan.

Kun näihin kaikkiin edellä mainittuihin kriteereihin lisätään vielä yksi kriteeri (se kaikista vaikein), alkaa tehtävä olla melko mahdoton - Mummon maku. Kun tietää minkälaisissa vaatteissa Mummo on ikänsä kulkenut ja kun tietää mistä väreistä pitänyt ja mitä inhonnut, on vaikea rikkoa Mummoa vastaan. Sama ongelma kuin niin monen muunkin asian kohdalla, sen vanhan Mummon tunteneena on vaikea ohittaa niitä vanhoja mieltymyksiä. Tämä vanhojen miletymysten kunnioittaminen on meidän läheisten ongelma. Hoitohenkilökunta on vapaa näistä mieltymyksistä ja he pystyvät hoitamaan hommansa kohtaamalla nykyisen Mummon. Vielä en ole päättänyt onko Mummon mieltymysten sivuuttaminen tai kunnioittaminen hyvä vai huono asia.