Mummon pöydälle on ilmestynyt puikot ja keskeneräinen käsityö. Kyseessä on vähän hapuilevalla käsialalla tehty vaaleansininen kudin. En tiedä mistä se on tupsahtanut, mutta epäilen hoitajia. He ovat varmaan yrittäneet keksiä Mummolle jotain tekemistä, virikettä. Kun äitini kysyi Mummolta kutimesta, Mummo sanoi ettei kyseessä todellakaan ole hänen kutimensa, mistä lie siihen pöydälle tullut. Taas päästään tähän ongelmaan, että hoitajat eivät tunne entistä Mummoa. Mummo ei ollut käsityöihminen. En muista koskaan nähneeni Mummoa kutomassa. Kyllä hän kutoa osaa. Siitä on todisteena nuorena tehdyt ompeleet, mutta ne on tehty kun se on ollut tapana, ei siksi, että Mummo olisi erityisesti pitänyt käsitöiden tekemisestä.

Äitini ystävällä on myös äiti joka sairastaa alzheimeria. Tämä mummu on saanut hoitopaikassaan oman kopan. Siihen koppaan on kerätty mummun omia juttuja, juuri käsityön tapaisia asioita joita mummu voi puuhastella ja jotka ovat hänelle tärkeitä. Muistan kun kuulin kopasta ensimmäisen kerran. Aloimme silloin miettiä äitini kanssa mitä Mummon koppaan laitettaisiin. Oli vaikea määritellä Mummoa kopan sisällön perusteella. Jos ajattelisin vain sitä vanhaa Mummoa joka minulla oli, laittaisin koppaan pullon valkoviiniä, aleksanterin leivoksen, hyvän dekkarin ja jumppakasetin. Dekkari voisi olla ranskankielinen. Se olisi minun Mummoni koppa.

Mutta Mummo ei enää lue. Hän luulee lukevansa, mutta eihän muistisairaana voi lukea kovin kummoisia tekstejä. Ja Mummon tila alkaa olla niin huono, että lehtiartikkelikin on jo liian pitkä. Kerran veljeni ollessa Mummoa tapaamassa, oli Mummo lukenut yhtä kaksipuolista paperia. Aina päästyään sivun loppuun hän oli onnellisena kääntänyt paperin ja todennut sen jatkuvat. Tätä oli jatkunut aika monta kertaa ilman, että Mummo oli tajunnut lukevansa samaa paperia yhä uudestaan ja uudestaan. Ei, lukeminen ei enää onnisu. Herkuista ja alkoholista olenkin jo kertonut aikaisemmin. Entäs jumppakasetti? Ei ole Mummo tainnut enää viimeisiin vuosiin jumpata, ei kasetin tahtiin eikä muutenkaan. Mitä siis laittaa Mummon koppaan?

En ihan oikeasti tiedä. Sen takia en puutu kutimen olemassaoloon mitenkään. En tiedä nauttiiko Mummo kutomisesta. Ei välttämättä. Mutta en tiedä nauttiiko Mummo enää kovin monesta asiasta muutenkaan, joten onpahan Mummolla jotain tekemistä aikaa tappaessaan.