Satuin saamaan käsiini Helsingin Alzheimer yhdistyksen kirjan jonka ovat kirjoittaneet Sanna Aavaluoma ja Tarja Tammelin:  "Jotta minua ei unohdettaisi. Tarinoita niille jotka minua tulevat hoitamaan" Kirjasta tulee mieleen vauvakirjat joita täytetään vauva-aikana.Kirjan idea on yksinkertaisesti se, että työkirjamaiseen kirjaan voi täyttää asioita itsestään. Kirjassa käydään läpi kirjan omistajan historiaa, tähänastinen elämä (ruumis, mieli, suhteet ja elämä) sekä ajattelu ja uskomukset sekä tästä eteenpäin. Idea on, että muistisairas tai vanhus voi täyttää kirjan, kun on vielä sen verran tolkuissaan, että siihen pystyy, pysähtyä muistelemaan elämäänsä ja tallettamaan sen kirjan kansien väliin. Täytetty kirja jää tavallaan testamentiksi tuleville sukupolville, mutta toimii ennenkaikkea ohjekirjana tuleville hoitajille, kun muistisairas ei enää kykene itse kertomaan itsestään.

Pidän kirjasta, mutta sen täyttäminen olisi Mummon kohdalla jo turhaa. Me omaiset joutuisimme täyttämään sen hänen puolestaan. Yritän keksiä hienovaraisen tavan antaa kirja anopilleni. Hän on 70-vuotias ja vielä oikein hyvässä kunnossa, mutta joskus tulevaisuudessa kirjasta voisi olla hyötyä. Anopin äiti on sairastanut dementian. En vain tiedä kuinka anoppi suhtautuu omaan vanhenemiseensa ja siksi en myöskään tiedä mitä hän sanoo, jos annan hänelle kirjan.

Olen toki mielenkiinnolla selannut kirjaa ja miettinyt kysymyksiä Mummon kannalta, mutta mielummin hyödynnän kirjan jonkun muun kohdalla. Suosittelen kuitenkin niin muistisairaita kuin heidän omaisiaankin tutustumaan kirjaan. Siitä saattaa olla paljon apua ja iloa.

En tiedä mistä kirjaa saa, mutta suosittelen olemaan yhteydessä Helsingin Alzheimer-yhdistykseen, kirjan kustantajaan.