Löysin tällaisen kirjoituksen joka on joulukuulta tai tammikuulta, kun kävimme äidin kanssa Mummon luona kylässä ja siivoamassa vaatekaappia.

Mummo istuu pöydän ääressä. Katsoo maljakossa olevia ruusuja ja kysyy mistä ne ovat siihen tulleet. Kerron meidän äidin kanssa tuoneen ne ilahduttamaan häntä. Kun vuosia sitten, yhtenä ja samana kesänä, ostimme kahden viikon välein kukkia kuolleiden isotätieni hautajaisiin, teimme äidin kanssa päätöksen ostaa enemmän kukkia eläville. Mummo on saanut nauttia tästä päätöksestä. Ajattelen sen myös niin, että kun hän lähinnä nököttää kotonaan, on kodin oltava viihtyisä.

Syömme pähkinä-bébétä kolmeen pekkaan. Minä, äiti ja Mummo. Bébé on hyvää, niin kuin se oli aina silloinkin, kun saimme mökillä sitä päiväkahveilla. Kun Mummo vielä pyöritti huushollia mökillä, joimme aina ruoan jälkeen päiväkahvit. Kahveihin kuului kahvin ja mehun lisäksi keksejä ja jokin erityisherkku. Jos Mummo oli juuri käynyt kaupungissa, saattoi herkku olla bébé- tai aleksanteri-leivos, punssirullia tai jäätelöä. Mummo on aina ollut herkkujen perään. Senkin olen perinyt häneltä.

Mummoa alkaa väsyttää ja hän pyytää meitä viemään hänet sänkyyn. Kieltäydymme ja sanomme, että mene itse. Mummo on mielellään raihnaisempi kuin onkaan. Mummo toivoo seuraa makuuhuoneeseen. Siirrymme äidin kanssa sinne ja alamme käydä läpi Mummon vaatekaappia. Mummo on asunut palvelutalossa jo kolme ja puoli vuotta, emmekä ole siivonneet hänen kaappejaan kertaakaan. Kaapeissa on paljon turhaa. Heitämme kaksi jätesäkillistä vaatteita, kenkiä ja laukkuja roskiin ja kaksi muovipussillista viemme kierrätykseen. Mummo makaa sängyllä ja hihkaisee aina välillä sieltä, että emme kai hävitä mitään mitä hän ei hyväksyisi. Kerromme poistavamme vaatteita joihin Mummo ei mahdu. Hän vähän tuhisee, mutta hyväksyy syyn. Toteaa jossain vaiheessa, ettei kuitenkaan jaksaisi taistella meille vastaan, kun meitä on kaksi.

Mummon hengitys on raskasta. Äiti ei usko, että Mummo nukahtaa, mutta niin vain jossain meidän touhumme lomassa pääsee käymään. Mummo ei nuku kauaa, vaan säpsähtää taas hereille vahtimaan meidän touhuamme. Oikeastaan Mummo ei tarvitse juuri mitään. Keittiön kaapit ovat täynnä käyttämättömiä astioita, pöytäliinoja tarvitaan vain kaksi, mutta vaatteita on harvakseltaan tehtävän pyykinpesun vuoksi hyvä olla enemmän. Kun Mummo muutti palvelutaloon, pakattiin mukaan myös vähän siistimpiä vaatteita erikoistilaisuuksiin. Nyt mietimme äidin kanssa, ettei erikoistilaisuuksia taida kummemmin enää Mummolle tulla. Mahdollisiin ystävien hautajaisiinkaan ei Mummoa ehkä kannata viedä. Mummon elämänpiiri on enää oma koti, palvelutalon ruokala ja satunnaiset ja harvat käynnit sukulaisten luona tai lääkärissä. Vaatteidenkin pitää lähinnä olla helposti puettavia ja mukavia.