Eilen muutimme Mummon.

Perjantaina olimme käymässä Mummolla ja kerroimme hänelle, että huomenna muutetaan. Mummo kysyi että mökillekö. Ei. Ei mökille – uuteen kotiin, palvelutaloon.

Meitä oli mummoa muuttamassa kahdeksan henkeä: tytär ja lapsenlapsia puolisoineen. Kun menimme aamulla Mummon luokse ja aloimme pakata viimeisiäkin tavaroita, vaatteita ja purkaa sänkyä, Mummo hätääntyi. Miksi hänen käyttövaatteensa laitettiin laatikoihin ja sängystä vietiin lakanat? Onneksi Mummo lopulta rauhottui ja ihmetteli vierestä kun tavaroita alettiin kantaa autoon. 

Uudessa kodissa alettiin tavaroita sitten heti purkaa, jotta saatiin Mummolle kotoisat oltavat. Kaikki laatikot onnistuttiin purkamaan, lamppuihin vaihdettiin oikeat pistokkeet ja kaupasta käytiin ostamassa kukkia. Vain pesulassa olevat matot ja kiinnitystä odottavat taulut jäivät laittamatta. Ja televisio. Sitä ei saatu toimimaan. Se oli katkera takaisku. Olimme ajatelleet että jos Mummolla on nojatuolinsa ja televisionsa, hän tottuu kyllä uuteen kotiin. Nyt piti tottua pelkän nojatuolin voimin.

Kun muutto oli hoidettu, jätimme Mummon yksin. Sinne hän jäi avainkortteineen imettelemään uutta kotiaan, palvelutalon loputtomia käytäviä ja uutta valtavaa terassiaan. Kun olimme lähdössä, Mummo katsoi minuun ja kuiskasi:

- Asunko minä nyt täällä?

Illalla palasimme äitini kanssa. Talo oli mennyt jo kiinni ja soitimme Mummolle että hän tulisi päästämään meidät sisään. Mummoa ei kuulunutkaan. Pääsimme jonkun toisen siivellä sisään ja lähdimme etsimään Mummoa. Menimme toiselle ovelle josta olimme koko päivän muuttaneet tavaroita. Kiersimme ympäriinsä, kunnes lopulta löysimme Mummon haahuilemasta eräältä käytävältä, kädessään avainkortti. Mummo ei enää tiennyt missä on ja mikä on oman kodin numero. Lopulta saimme Mummon kuitenkin kotiin ja ihmettelimme vielä yhdessä uutta kotia. Kaikesta huolimatta Mummo oli aika hyvällä tuulella, vaikka hämmentynyt olikin.

Tänään aamulla äitini soitti Mummolle ja kysyi onko hän hakenut lehden. Mummo ei ollut hakenut. Mistä se piti hakea? Postilaatikosta. Onko Mummolla postilaatikko? Missä sellainen on? Puhelun aikana Mummo lähti etsimään postilaatikon avainta. Äitini oli pakko lopettaa puhelu, kun Mummoa ei kuulunut takaisin. Hieman myöhemmin Mummo sai lehtensä ja löysi postilaatikon ja avaimen, kävi Lounaalla, kyläili samassa palvelutalossa asuvan ystävänsä luona, sai vieraita ja ihmetteli. Ihmettelmistä riittää.

Huomenna Mummon pitäisi ottaa lääkkeensä ventovieraalta hoitajalta, päästää huoltomies sisään katsomaan mikä televisiota vaivaa ja käydä lounaalla ja löytää takaisin kotiin. On siinä Mummolla ohjelmaa yhdeksi päiväksi. Itse taidan yrittää ehtiä Mummoa tapaamaan, edes pikaisesti ja nyt menen soittamaan hänelle ja toivotan hyvää yötä.