Huomaan vältteleväni Mummoa. Kerään voimia kesälomaa varten.

Olen luvannut äidilleni, että olemme lasten, äitini ja Mummon kanssa mökillä ainakin neljä viikkoa juhannuksesta. Edellisvuosista tiedän, että se on pitkä aika.

Joka päivä tulemme käymään ruokapöydässä samat keskustelut tuulesta, säästä, puista ja laiturin vinoudesta. Voi olla, että saamme täksi kesäksi jonkun uudenkin aiheen, mutta todennäköisesti pysyttelemme näissä. Olemme käyneet samat keskustelut varmaan viitenä kesänä peräkkäin,vähintään kuukauden päivät putkeen ja useita kertoja suokailun aikana. Ja sitä ennenkin ne ovat kuuluneet Mummon lempiaiheisiin mökillä.  Toistoa on siis tullut jonkin verran. Siksi yleensä syksyisin olen unohtanut Mummon. En ole käynyt häntä juurikaan katsomassa, sillä en kesän jälkeen ole jaksanut. Tänä vuonna on opeteltava jaksamaan.

Mutta nyt siis huomaan pitäväni taukoa, otan aikalisän jotta jaksan kesän. Mutta ei sellaista vaihtoehtoa ole, ettemme ottaisi Mummoa mökille. Tottakai otamme. Kyse onkin nyt siitä, kuinka monta kertaa minun hermoni palavat kesällä. Toivoisin, että mahdollisimman harvoin. Siksi tauko. 

Toivoisin, että muut sukulaiset kantaisivat nyt kortensa kekoon. Mutta eivät he taida tajuta sitä tehdä, enkä viitsi heitä painostaa. Yritän olla katkeroitumatta, mutta toivoisin, että joku joskus kiittäisi siitä, että muut sukulaiset ovat saaneet viettää vapaan kesän Mummosta huolehtimatta. Mutta koska olemme aina ennenkin viettäneet kesämme Mummon kanssa, ei kukaan pidä sitä mitenkään ihmeellisenä. He eivät tule ajatelleeksi, että nykyään kyse on valinnasta. Me valitsemme itse, otammeko Mummon mökille. Ennen Mummo vain tuli itse mökille ja me tulimme itsenäisesti mökille. Ei silloin edes kysytty, haluammeko Mummon sinne kanssamme, mökki on hänen. Mutta nyt, kun Mummo ei enää pärjää mökillä itse, me päätämme ottaa hänet kanssamme sinne. Vaikka sanoinkin, ettei sellaista vaihtoehtoa ole, ettemme ottaisi Mummoa mökille, me silti valitsemme.

Ei minulle tulisi mieleenkään, että Mummo joutuisi viettämään kesänsä palvelutalossa, kun minä ja perheeni lomailemme mökillä. Tottakai Mummo tulee mökille kanssamme. Eikä Mummosta varsinaisesti vaivaa ole. Hän asuttaa toista mökkiä ja me toista. Hän selviää itsenäisesti melko hyvin. Raskasta Mummon kanssa mökkeillessä onkin vain jaksaa Mummon toistuvia juttuja.