Mummo haluaa mennä katsomaan Picasso-näyttelyn. Hän oli repinyt lehdestä mainoksen, jossa kerrotaan näyttelystä. Sen voi sitten lukea kun päättää vihdoin mennä. Kysyin Mummolta, että haluaako hän mennä katsomaan Picassoa. Mummo sanoi tietysti menevänsä. Silloin kehoitin Mummoa sopimaan jonkun kanssa, että joku lähtisi Mummon seuraksi. Mummo vähätteli ja tuhahteli ja sanoi ettei sitä nyt niin tarvitse sopia, hän menee joskus piipahtamaan kun on kaupungilla.

Mummo ei käy enää kaupungilla. Tai jos käy, joku on hänet sinne vienyt hoitamaan asioita. Viime viikolla äitini vei Mummon kenkäostoksille. He menivät yhteen terveyskenkiä myyvään kauppaan ja ostivat sieltä Mummolla kahdet kengät; yhdet syksyksi ja toiset talveksi. Sen jälkeen he menivät kahville. Kotiin päästyään Mummo oli aivan uupunut.

Minusta oli jotenkin saman aikaisesti huvittavaa ja surullista, että Mummo ei tajunnut omaa tilaansa, vaan kuvitteli kaupungilla käydessään piipahtavansa Ateneumissa. Ei ole tainnut Mummon päähän mennä nekään uutiset joissa kerrotaan näyttelyn olevan jatkuvasti täynnä ihmisiä. Eipä siinä mitään, jos Mummo haluaa nähdä Picasson, niin varmasti joku meistä sukulaisista voi hänen kanssaa lähteä katsomaan näyttelyä. Mutta kun Mummo on nähnyt tämän näyttelyn jo useita kertoja Pariisissa.