Mummon ystävä hämmästyi kuullessaan Mummon muistisairaudesta. Hän ei ollut tiennyt. Kukaan ei ollut kertonut hänelle, eikä hän ollut huomannut. Miten se on edes mahdollista?

Tämä ystävä asuu samassa palvelutalossa ja kuuluu niihin edellä mainitsemiini "tyttöihin", joiden kanssa Mummo seurustelee. Äitini on ollut puheissa toisten Mummon ystävien kanssa, ei tämän. Muut ystävät olivat vähän paheksuneet, että kuinka tämä ystävä ei vie Mummoa yhtään kävelylle eikä seurustele Mummon kanssa. No ihan siksi, ettei ymmärätänyt niin tehdä.

Tämä ystävä luuli, että Mummo on ihan kunnossa. Hän luuli, että Mummo oli vain ollut fiksu ja ennakoinut tulevaa muuttaessaan palvelutaloon. Hän luuli, että Mummo käy itse kaupassa ja hoitaa asiansa, aivan kuin hänkin tekee, aivan kuin Mummo ennen tekikin. Tämä ystävä on matkustanut Mummon kanssa ja jakanut huoneenkin näillä reissuilla juuri Mummon kanssa ja silti, hän ei ollut huomannut. En oikeasti ihan ymmärrä, miten se on mahdollista. Kun Mummo oli tehnyt tuplatreffit ja serkkuni oli juuri Mummoa tervehtimässä kun tämä ystävä tuli hakemaan Mummoa kyläreissulle, ystävä oikein hämmästyi. Miten Mummo nyt tuolla tavalla oli sekoittanut päivät? Ei Mummo koskaan ennen niin tehnyt. No nyt on ystäväkin saatu tilanteen tasalle. Hän oli vain ihmetellyt ja kauhistellut. Mitä muuta sitä voikaan.

Mutta totuuden nimissä täytyy sanoa, että jos ei tiedä Mummon sairaudesta, ei sitä aina osaa arvata. Mummo osaa käyttäytyä, hän pystyy keskustelemaan kaksi minuuttia aiheesta ilman toistoa, joskus jopa pidempäänkin. Mummo tietää kuka on ja muistaa lähisukulaisensa, ainakin heidät nähdessään. Mummo on siis vielä todella hyvässä kunnossa. Ja Mummo osaa olla vakuuttava.

Äitini vei Mummon palvelutalon lääkäriä tapaamaan. Ihan rutiinijuttu, sillä lääkäri haluaa tavata henkilön jonka lääkereseptiä jatkaa. Ihan hyvä niin. Lääkäri kyseli Mummolta erilaisia asioita. Ja Mummo vastasi. Mummo katsoi lääkäriä tiukasti silmiin, välillä epäröi, mutta vastasi sitten aina varmasti. Ei aina oikein, välillä jopa ihan hassusti, mutta aina varmasti. Äitini istui koko ajan Mummon takana niin, että lääkäri näki äitini nyökyttelyt ja päänpuistelut riippuen Mummon vastauksesta.

Jos ei äitini olisi ollut mukana, lääkäri eläisi siinä uskossa, että Mummo käy itse kaupassa ja hoitaa pankkiasiansa. Hänellä on kaksi lasta, viisi lastenlasta ja ehkä viisi lastenlastenlasta (oikeasti seitsemän). Tosin Mummo käy kuulemma kaupassa alakerrassa (?) ja tytär toisinaan auttaa pankkiasioissa. Palvelutalokin tosin sijaitsisi aivan toisessa kaupunginosassa.  Eli voi olla, että lääkäri olisi tajunnut tilanteen ilman äitiänikin. Kun tuli puhe ystävästä joka asuu palvelutalossa, Mummo sanoi epäröimättä ystävän etu- ja sukunimen. Ja tietysti oikein.

Ketä siis voi syyttää siitä, ettei ystävä ollut tajunnut Mummon olevan sairas? Mummoa? Ystäviä jotka tiesivät? Vai meitä sukulaisia? Pitäisikö meidän tehdä soittokierros Mummon ystäville ja kertoa sairaudesta? Ei Mummo kuljeskele ympäriinsä toitottamassa sairauttaan. Suurimman osan aikaa Mummo ei edes muista olevansa sairas. Kerrankin hän totesi äidilleni, että

-Mikä muistisairaus? Ei minua mikään vaivaa.

Ja hetken päästä, kun äiti oli oikaissut, Mummo täydensi nyökytellen

-Niin, etenevä.