Tästä on pitänyt kirjoittaa koko kesä, mutta olen odotellut sopivaa hetkeä. Sitä ei ole tullut. Olen odotellut sitä, että minulla olisi hetki aikaa istua ja oikeasti miettiä miten kirjoitan. Sitä ei ole tullut. Mutta nyt siis kirjoitan.

Kaikki alkoi juhannuksena. Menimme mökille. Seurasimme vierestä kuinka Mummo sleviää elämästä yksin omassa mökissä. Hänen piti selvitä aamupalasta, vaatteiden pukemisesta, iltatoimista ja olemisesta. Eli ei paljon mistään verrattuna siihen, että talvella hänen pitää elää yksin omassa kodissa.

Ensin tulivat housut. Niitä alkoi ilmestyä tuolin karmeille. Mummo vaihtoi housuja monta kertaa päivässä. Aina Mummo on vaihdellut vaatteita monta kertaa päivässä, mutta yleensä siihen on liittynyt joku oleellinen muutos säässä tai lämpötilassa. Nyt housut vaihtuivat ilman näkyvää syytä. Kunnes.

Kunnes äitini huomasi, että kun Mummo nousi pöydästä ja sanoi menevänsä pissalle, housut olivatkin jo märät. Me seurailimme tilannetta. Äiti jutteli Mummon kanssa. Kävi ilmi että Mummo ei oikein ehdi pissalle. Mökillä käydään yleensä puskassa kyykkypissalla ja Mummon kyykky ei ole enää ihan kyykky. Siinä sotkeentuu helposti housut. On meillä toki huussi, mutta kun ei sinne ehdi, ei Mummo.

Sitten tuli haju. Mummo ei vaivautunut pesemään housuja, vaan kuivatteli niitä vain. Eräänä päivänä kun oli Mummon mielestä kovin kylmä, hän oli laittanut lämmittimen päälle ja housut ihan viereen kuivumaan. Haju mökissä oli kuvottava ja voimakas. Mummon vastustuksesta huolimatta tuuletimme koko mökin. Serkkuni sanoi, että kun hän oli ensimmäisen kerran tänä kesänä astunut mökkiin hän oli ajatellut, että tämän hajun minä tunnen ja tajunnut sitten, että se on vanhuksille ominainen haju silloin kun he kastelevat housujaan.

Haju oli kuitenkin niin voimakas, että rupesimme epäilemään josko kyseessä olisi sittenkin tulehdus. Niinpä sitten eräänä helteisenä sunnuntaipäivänä pakkasimme vastaanhangoittelevan Mummon autoon ja ajoimme lääkäriin. Ja tulehdushan se. Saimme lääkkeet. 

Mutta niitä housuja ilmestyi edelleen. Nyt on epäselvää, että kärsiikö Mummo vain virtsankarkailusta, vai onko tulehdus kenties sittenkin lyömättä? Eihän meillä ole mitään varmuutta.

Vierailunsa jälkeen enoni soitti. Hän oli huolissaan Mummon virtsankarkailusta. Mitä tapahtu kun Mummo muuttaa takaisin palvelutaloon, uuden sohvansa luokse? Sen kun tietäisi. Ostimme Tenoja. Mummo ei pistänyt vastaan. Mutta ei myöskään muistanut käyttää niitä. Selitimme, että nyt olisi hyvä opetella niiden käyttöä sillä vahinkoja sattuu. 

Mummo tietysti häpeää vaivaansa. Äidilleni hän suostuu puhumaan asiasta, vaikka toisinaan kieltääkin ongelman, tai sen että asia olisi mikään ongelma. Enoni kanssa kävelyllä hän asetti paidan vyötärölle, ettei märkä läntti housuissa näkyisi.

Palvelutaloon äiti hankki Tenoja, vessaan roskiksen ja kehotti Mummoa käyttämään molempia. Käydessään hän huomasi ilokseen, että vessan roskiksessa oli useita käytettyjä Tenoja. Vielä toistaiseksi Mummolta ei ole jäänyt kovin montaa kertaa märkää länttiä tuolille tai sänkyyn. Kyse on – ainakin vielä – enemmänkin siitä, ettei hän ehdi vessaan asti kun hädäntarve tulee. Siitä on merkkinä myös melkoisen sotkuinen vessan lattia.

Niin. Ja ne housut. Niitähän Mummo ei itse pese, alushousuja kyllä, muttei päällihousuja. Äitini pesi niitä koko kesän nyrkkipyykillä. Minä pesin poikani pyykkejä, äiti Mummoni.

Äiti oli tavannut erään vanhan ystävänsä. He olivat keskustelleet äideistään. Puhuneet vaipoista, muistisairaudesta ja sen sellaisesta. Naureskelleet sille kuinka paljon keskustelut muistuttivat niitä hiekkalaatikkokeskusteluja joita pienten lasten vanhemmat käyvät lasten ollessa pieniä. Juttelevat lapsistaan, heidän ulosteensa koostumuksesta, syödyistä soseista ja lapsen kehityksestä. Samat aiheet nyt, mutta lapsen sijaan puhutaankin vanhuksista.

Mutta Mummoa nyt sitten seuraillaan. Katsotaan mitä tästä tulee. Uuden tavan omaksuminen kun on ihan sattuman kauppaa tällä hetkellä. Onneksi on palvelutalo. Sen henkilökunnalta on helppo mennä kyselemän ja heidän kanssan jutella. Keskustelut vanhushuollon ammattilaisten kanssa saavat Mummon tilnakin useimmiten perspektiiviin. Mummollahan menee hyvin!