Mökillä on ollut ihanaa ja samalla ei. Pikku hiljaa, kun olemme olleet nyt mökillä kaksi viikkoa, Mummosta alkaa kuoriutua esiin se vanha Mummo, se tuttu. Tutussa ympäristössä, jossa mikään ei ole vuosikymmeniin muuttunut, Mummo alkaa muistuttaa taas itseään. Hän ei ole läheskään niin hämillään ja ahdistunut. Näyttää silti siltä, että Mummo on hieman tylsistynyt. Mummo, joka ennen luki paljon, ahmi kirjoja, ei enää lue juuri nimeksikään. En tiedä johtuuko siitä, ettei muista mitä on hetki sitten lukenut vai onko näkö niin heikko.

Saimme telkkarinkin toimimaan, tosin vain YLEn kanavilla ja tämä on vähentänyt Mummon televisionkatselua paljon, puuttuu kaikki se amerikkalainen hömppä, jota maikkari suoltaa. Mutta Mummo on istunut auringossa, liikaakin. Juonut varmasti liian vähän, suojannut itsensä auringolta aivan liiian vähäisesti ja tietenkin istunut pää peittämättä suorassa auringon paisteessa. Olemme ainakin vielä välttyneet auringonpistokselta. Päätimme kuitenkin äitini kanssa, ettemme voi tai halua holhota Mummoa ihan kaikessa ja kokoajan. Mummon pitää saada säilyttää edes rippeet itsenäisyydestään ja omanarvontunnostaan. Vaikka vaikeaa se välillä on.

Mutta säät ovat meitä hellineet ja Mummo on nauttinut kuumista päivistä. Juhannuksena huomasimme, että vanhuus on tuonut mukanaan sen, että Mummo palelee herkästi. Mökki on lämmitetty kuumaksi ja silti Mummo on kääriytynyt villatakkiin ja sanoo palelevansa. On tässä ollut vähän kaikkea muutakin, mutta niistä kirjoittelen sitten paremmalla ajalla. Pääpiirteittäin meillä on ollut mökillä ihan mukavaa. Mummon vanhojen tapojensa omaksuminen ja tuttuus on tuonut tosin mukanaan myös minua vuosikausia ärsyttäneitä tapoja. Olen siis toisinaan ollut ärtynyt Mummoon ja tiuskinut - kaksi viikkoa on pitkä aika, neljä vielä pidempi.

Mukavaa kesänjatkoa!