Eilen kun olimme lähdössä mökiltä kotiin ja odotimme auton luona Mummoa, Mummo ei tullutkaan. Pakkailin lasten kanssa autoa ja Mummo oli keittiön ovella. Hän kysyi:

- Joko me lähdetään?

- Ihan kohta. Me tässä pakkaillaan jo autoa.

- Hyvä.

Sitten Mummo alkoi lukita keittiönovea. Mutta näin Mummon jäävän keittiöön touhuamaan. Istuimme lasten kanssa autoon ja odotimme. Mieheni haki vielä joitain kassejamme, mutta me istuimme jo odottamassa. Sitten Mummo taas avasi keittiön oven ja huusin hänelle:

- Hei, me lähdetään.

- Ai juu, hyvä. Mä tuun.

Taas Mummo alkoi lukita oveaan ja sitten me odotimme hänen ilmestyvän mökin kulmalta, kun on lukinnut myös toisen oven. Me odotimme ja odotimme, kunnes lähetin mieheni katsomaan mikä Mummolla kestää. Ja taas me lasten kanssa odotimme ja odotimme. Lopulta mies ilmestyi ja sanoi, että oli löytänyt Mummon istumasta tuvastaan. Mummo oli hämmästyneenä todennut, että ai nytkö me jo lähdetään. Hän oli keittiönovea lukitessaan unohtanut, että olemme lähdössä juuri nyt ja jäänyt vain odottamaan.

Muuten Mummo pärjää mökillä ihan hyvin. Voimille mökkeily taitaa ottaa, mutta muuten ei suurempia sekoiluja. Tänä viikonloppuna Mummo oli jopa tyhjentänyt kotinsa jääkaapin ja ottanut aamu- ja iltapala tarvikkeet mukaansa ihan itse, ilman kenenkään ohjeistusta, vanhan tavan mukaan. Tosin kun pääsimme mökille, Mummo unohti pistää tavarat jääkaappiin. Äitini löysi Mummon korin ja huomasi maidot ja muut. Onneksi oli niin kylmä, ettei se mitään tehnyt, vaikka tavarat olivat seisseet verannan pöydällä, eivätkä jääkaapissa.

Mutta kyllä tässä kärsivällisyyttä saa kasvattaa. Toistoa tulee niin paljon, että välillä ihan naurattaa, välillä ei. Toisinaan tekee mieli vastata Mummolle jotain ihan hölmöä, kun ei enää jaksa toistaa sitä tavanomaista vastaustaan. Onneksi Mummolla on huumorintajua, mutta täytyy silti varoa, ihan lastenkin takia. Houkutus on silti suuri ja viime kesältä tiedän, että jonkun kerran tulen niin vastaamaankin. Mutta yritän tehdä sen leikkisästi, en ilkeästi.